En tiedä mikä muhun meni, mutta avaan nyt käyttöauto farkku-Focuksesta ihan oman topicin, vaikka pienten naurujen kera
Kyseessä siis facelift Mk1 vm. -03 elikkä etupuskuri on aavistuksen jämäkämmän näkönen verrattuna alkupään malleihin. Siitä päästäänkin aiheeseen josta tämä lipesi projektiksi... Auton oma etupuskuri sai nelisen vuotta sitten jäniksen oikeaan etunurkkaan, josta lähtien se on ollut kasassa nippusitein, ja aika hemmetin ruman näköinen siis
Viimeinnen niitti varmaan oli kevyehkö ulosajo maltillisesta 80 vauhdista viime talvena, jolloin jo kärsinyt etunurkka sai vielä yhden mojovan halkeaman lisää. Tavallaan hyvä että vasta nyt otan työn alle aloittamista vaille valmiin puskuri-projektin
Nimittäin jo kolme vuotta sitten hommasin "melkein" saman värisen etupuskurin josta siitäkin sitten löytyi kaksi 5cm halkeamaa, ollsi siis vaatinut pohjatyöt ja maalin, alkup. heitto paikalleen suunnitelman sijaan. Jostain kumman syystä sain tänä kesänä kipinän ottaa tuon vuonna 2015 puskurin työn alle:
Aihio puskuri oli väriltään sinertävä, mutta ennen maali leikkejä, otin työn alle noi halkeemat.
Korjaukseen käytin ei niin suotavaa, mutta yleisintä keinoa, ja laitoin lasikuitua taakse tueksi.
Kuten näkyy hartsi pyrkii tulemaan halkeamista läpi, mikä oikeastaan on hyvä juttu ja tukee paremmin päälle tulevaa kittausta. Vaikka eihän tämä muovihitsaukselle tietenkään vertoja vedä. Yhden halkeaman, josta en arvannut kuvaa ottaa, tuin peltiruuvein ja laittamalla siis vastapuolelle palan peltiä.
Kittaukseen käytin sitä haukkumaani Paklan supermuovikittiä, joka näköjään toimii silti ihan jotenkin, kun vaan sekottaa oikein (ei vatkaamalla).
Tässä kuvassa näkyy tuo kolmannen halkeaman piilotus operaatio (kuskin taka-ylänurkka). Jos ois halunnu hifistellä niin 1k kitti tai ruiskukitti ei ois ollu ollenkaan paha idea, mutta hyväksyin pienet huokoset tällä kertaa, ku kyseessä silti käyttöauto. Vetelin 240-papruin koko hoidon yli.
Koska maalaan metallihohtovärillä, oli aikas tärkeää että pohjamaalikin on samaa väriä kuin autossa. Kävinkin hiomass autossa paikkallaan olevasta risasta puskurista puhki maalin että näin mikä hinkkaväri täytyy ruiskuttaa. Ja olikin niin hyvä flaksi että alla oli harmaa, jota multa löyty avaamaton pönttö viime kesältä.
Vedin kolme rundia, ja ohensin tuota mömmöö varmaan 40% jolloin tuli ainaki hyvin läpi
(ohjeessa puhutaan 0-30% ohennnuksesta
)
Tähän vaiheeseen jäätin pari viikkoo sitten, ja hinkkaväri saikin kuivaa viikon päivät. Ennen maalausta hioin ekana 600 ja sitten yli 800 vesipaperilla. Auton sävyksi varmistui tutkimusten jälkeen Machine Silver, hommasin tuolla sävyllä olevaa Mipan vesimassaa ja pikkupurkin ohennetta sekä Mipan kirkaslakkaa, kovetetta ja ohennetta lakkaan olikin jo omasta takaa, koska siihen kävivät samat aineet kuin akryyli maaliin, toki eri seossuhteella.
Ei tullut kuvaa värin vedosta, mutta ruiskutin ohjeen mukaan ekana harvahko harso, sitten peittävä ja lopuksi pudotin painetta ja vedin kaukaa sumutuksen.
Lakkaa vedin neljä kierrosta, ekana harson ja sitten märkiä kerroksia. Haihdutusaikahan oli aika lyhyt, joten kauaa ei tarvinnut huilata kerrosten välillä 29 ast. helteessä. Letti oli muuten aika märkä urakan jälkeen
Mistään en saanut valumaan tuota lakkaa, tiedä sitten tulisko panna se maltillisen ohennuksen piikkiin vai liekö lakan ominaisuus
Näköjään helmiäsmaali on tosiaan tarkka pohjista ja jotkut hiontajäljet erottuu tietyssä valossa. Sanosin että on hyvin perusteltua hioo pohjat 800 ellei jopa tonnisella vesissä jos viimeisen päälle haluaa
Mutta jotain menee aina opettelun piikkiin.
Puskuri on nyt siis tuossa vaiheessa. Ennen maalausta purin pois listat ja ritilät, jotka täytyy napsautella takas ennen autoon asennusta. Tallin ja varastot on sen verran täynnä rojua että puskurin säiltyspaikka on noinkin eksoottinen
Yritän laittaa havainnoillistus mielessä kuvan myös autossa vielä paikollaan olevasta puskurista lähipäivinä. Lopuilla maaleilla olisi tarkotus maalailla vielä helmat kun saan ne ekana hiottua jne.
Mitään tuunausta ei siis tässä topcissa varmaan nähdä, mutta ajattelin että täytyy tästä joku stoori rustailla sentään